Line up Volume II:

*Aguirre - like weeds (His Hero Is Gone)

*Thou - well fed fuck (Born Against)

*Hey Colossus - institutionalized (Suicidal Tendencies)

*Loss - fog (Goatlord)

*Golden Gorilla - absentee debate (Unbroken)

*On Pain Of Death - troops of doom (Sepultura)

*Moloch - lightening strikes twice (Rorschach)

*...

This is the first of four 12" which will make up Blind Date Records' clone series. The inlay describes the theme: "The clone series pays tribute to the roots of doom and sludge bands. Hardcore, punk, metal and rock classics played in a slow and heavy manner." In other words, this is a degeneration of the past, turning it into doom. The ideology is entirely correct in my (biased) opinion. What is not doom should be doomed!  

 
Several of these tracks seem really hard to convert into doom metal. Therefore I'm greatly impressed that most of the bands here pull off that conversion with flying colors (of doom). Atavist's cover of 'Mindless' is an exception, though. It's a half a minute long death metal track with the pace of grindcore. A half a minute of music is not enough to ruin a record, but I can't help but ask myself why it's there at all. 

 
Most of the tracks covered come from aggressive genres like punk, hardcore, death metal, and similar. Therefore it should come as no surprise that the covers found here have kept that aggression. In fact, some have actually gotten their aggression turned up a notch. Another good thing about this compilation is that the covers are all made of tracks that stand out as really good for the bands that provided them. Hence, if the bands have done their job, and so most of them have, the covers too would be tracks that excel in the ways of the originals. It all adds up to a quality release.
 

The general dirty, heavy, and aggressive feeling which envelops this compilation is undeniably true to the doom/sludge standards. So I have no doubt that it's the doom/sludge fanatics which will most greatly appreciate this release. I had never heard of many of the bands found on this release before I actually bought it, but even the bands with less prestige behind them do really well. Therefore I would also recommend this as an exploration of new bands from the doom/sludge scene.

***

***

Viime aikoina monet raskaan musiikin taitajat ovat ihastuttaneet upeilla julkaisuillaan. Pelkkä perusvinyyli avattavilla kansilla ei tunnu enää miltään, kun on nähnyt vaikkapa Earthin, Boriksen ja Lord Vicarin taideteoksia. Ne on pakattu kirjamaisen paksun selkämyksen omaaviin jykeviin kansiin, joiden käyttäjäystävällisyys ei ehkä ole huipussaan, mutta esteettisesti ne hivelevät silmiä – sekä keräilijän itsetuntoa. Saksalainen Blind Date on ottanut seuraavan askeleen pakkaamalla LP:t puulaatikkoon. Sisältönä on neljän levyn verran coverbiisejä, eli jo musiikillisen sisällön kannalta kyseessä on melko uskalias veto. Mutta koska painos on melko pieni, kovin suurta riskiä siitä että levyt eivät menisi kaupaksi tuskin on olemassa. Vaikka eipä kysyntäkään tämänkaltaiselle kamalla kovin runsasta taida olla.

Laatikkoja on olemassa kahta eli laatua ja kumpaakin on tehty vain 100 kpl. Itse vinyylejä on painettu 400 enemmän, joten niitä riittää myös ilman laatikkoa kaupattavaksi. Enkä tosiaankaan ihmettele, jos joku ei sitä halua, sillä moisen kapineen postittaminen ei ole aivan ilmaista. Lisäksi sen hankkijat eivät kyllä voi enää millään tavoin kieltää keräilyhenkisyyttään, sen verran turha laatikko on muuten kuin pröystäilymielessä. Myöskään vinyylien ulkoasussa ei ole mitään valittamista ja niiden toteutus on lisäksi sangen omaperäinen. Korkeatasoisesta taiteesta vastaa Scrawled Design, jonka tyyli on jo tullut varmasti tutuksi niille, joilla on tapana hankkia doomgenren levyjä. Mukana on myös isot vihkoset, jotka sisältävät jokaiselta esiintyjältä vaihtelevan määrän informaatiota.

Mutta entäs se tärkein, eli musiikki? Täytyy todeta, että konsepti toimii yllättävän hyvin. Kummallakin levyllä kahdeksan hidasteluun taipuvaista bändiä versioi jonkun vanhan suosikkinsa. Eli mukana on muun muassa punkkia ja heavy metallia, mutta kaikki esitetään pääsääntöisesti raskaaseen muottiin valettuna. Myös tempo on yleensä verkkaisempi kuin alkuperäisesittäjillä. Kappale- ja esittäjälistat löytyvät Blind Daten kotisivuilta, joten en ala niitä tässä kertomaan. Joka tapauksessa mukana on erittäin laadukkaita undergroundryhmiä joka puolelta maailmaa. Julkaisusarjasta on nyt ulkona kaksi ensimmäistä tuotosta ja kaksi seuraavaa näkevät päivänvalon joskus vuoden 2010 aikana. Kokonaisuutena tekele on hämmentävän hieno, mutta hieman turhan mahtipontinen. Saattaa olla, että sinänsä laadukkaasta sisällöstään huolimatta se jää lähinnä kuriositeetiksi ja päivällisvieraille esiteltäväksi kummastuksen aiheeksi.
Tuukka Termonen [Miasma]
 

	Newsletter subscription
	subscribe unsubscribe